Ystävä laittoi tän FB:n seinälle ja se iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta ! Jokin loksahti  kohdalleen.... ehkä ylösnousuni alkaa tästä ?!?

Linkki YouTubeen:

Kaija Koo: Vapaa

Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
suurempi vuori ja merta,
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com

Mä rakennan kotini yksin,
mä armahdan nimeäni yksin,
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.

Mä valitsin juosta,
koska luulin, etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta,
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.

Eipä taida olla pelkoa, että tänä päivänä tuon oikean tien löytäisin. Heti aamusta asti on olo ollut apee ja naama ku kilon sitruunaa syöneellä. Ei huvita eikä kiinnosta niin mikään. Katsoin huvikseni netistä biorytmiäni, eikä ollut mikään yllätys että älyllinen käyräni näytti olevan lähes pakkasella.

Aamupalan jälkeen ei huvittanut edelleenkään oikein mikään ja päätin sitten jääkaappi-inventaarion jälkeen pistää rahkapullat alulleen. Kaapissa oli nimittäin sen verran sopivasti päiväykset ylittäneet maito ja maitorahkapurkit, joten siitä se sitten lähti.Taikinan kohoamista tässä ootellessa sahaan ees taas neissä ja pelaan pasianssia, kirjoitan blokia jne. Huvittamattomuuden lisäksi olen siis vielä rauhatonkin.

Kävin eilen taidenäyttelyssä muutaman ystäväni kanssa. Toisten tekemät taiteelliset tuotokset saavat aina kädet syyhyämään, että minäkin haluasin kokeilla. Yleensä ne kokeilut päätyvätkin sitten tiedoksi FaceBookin "Ei mennyt niinkuin Strömsössä" sivuille. Mutta kun se näyttää niin helpolta ja siinä kaitse luovuuden taika piileekin.
Olen myös "vasemmalla kädellä" selannut huonekaluliikkeen tuotekatalookia. Pitäisi tätä boxia sisustaa, mutta työnnän asiaa jatkuvasti tuonnemmaksi. Mikä tässä oikeen mättää kun mikään ei kiinosta. Ei kyllä kiinostas alkaa masentumaankaan, sillä olen sitäkin laatua saanut kyllä aikoinani tarpeeksi tuta. Ostin keski-ikäiselle naiselle sekoitettuja piristys/yrttitippojakin, mutta niiden vaikutus lienee lähinnä uskoon perustuvaa. Jospa tämä on nyt vaan sitä vanhenevan naisen vatutusta ?

Vaikka ilma on lähes painostava ja "kerjää" ukkosta, nautin tästä lämmöstä. Tulin n. kahden viikon mittaiselta lomareissultani välillä kotiin makselemaan laskuja ja pestäkseni pyykkiä. Reissussa rähjääntyy- sanonta pitää kyllä paikkansa ainakin minun kohdallani. Ainoa mitä tästä sinkkuboxistani olen kaivannut kahden viikon aikana on oma sänky ja oma rauha. Kait se on tästä vaan sitten alotettava tää oman elmään opettelu. Jokaisella se näyttää olevan edessään aina jossain vaiheessa, parempi nyt viidenkympin kynnyksellä kuin seitsen-kahdeksankymppisenä mammana. Äidilläni on kova koulu edessään, niinkuin minullakin.

Kävin kotitalon vintillä. Vintti ei ole normaali huonekorkuinen ja sinne on vaivaloista mennä, siksi siellä käydään tosi harvoin. Voi jessus mikä määrä tavaraa siellä oli! Vinttiin on varastoitu suurinpiirtein koko talon olemassaoloajan historia. Minun ja sisarusteni vanhat lastenvaunut, pinnasänky, minun nukenvaunut, nuket, koulukirjat, puhelinluettelot, isän vihkipuku, popliinitakki, talvisaappaita, talvitakkeja, kesätakkeja, lehtiä, kirjoja, leluja ..... pihakirppikselle olisi tilausta. Ehkä sellainen järjestetäänkin, muttei vielä tänä kesänä. Ehkä ensi..... ?

Vintillä käynti oli hyödyllistä muutenkin. Paljastui nimittäin, kuinka huonossa kunnossa talon piippu oli! Piippu vaatii pikaista korjausta, jos äiti aikoo jatkaa saunomista, tai lämmitystä puilla. Urakkaan ryhtyminen taas vaatii voimia ja tiedonhankintaa, mihin äiti ei ainakaan vielä jaksa ryhtyä. Toki autamme häntä sisarrusteni kanssa, mutta emme halua kukaan painostaa häntä tekemään vielä ratkaisua. Lämmitys pelaa onneksi sähkölläkin ja saunankin voi tarvitessa muuttaa sähkösaunaksi.

Pesukone on pessyt pyykkinsä. Seuraa tyhjennys, ripustus ja uuden koneellisen lataus. Minulla on ikävä pyykinkuivaajaa. Minulla on ikävä myös astianpesukonetta. Jos voittaisin lotossa, tietäisin heti kaksi tarpeellista hankittavaa. Tietäisin myös, että hankkisin asunnon järven rannalta ja siinä asunnossa olisi piha, parveke ja terassi. Olisi riittävästi tilaa, ettei tarvitsisi ahtautua tällasieen koppiin. Olisi kukkamaa, kasvimaa, yrttimaa ja vaikka mitä. Haaveilen, että haaveistani tulisi totta jonain päivänä. Rakastan haaveilua !

Olen viettänyt muutaman ihanan päivän rakkaiden ystävieni keäsmökillä. Olen uinut, perannut mansikkamaata, kastellut kasvimaata, käynyt kesätorilla, saunonut ja kuunnellut hiljaisuutta, syönyt ihanaa kesäruokaa; uusia perunoita, salaattia ja silliä, kermavaahtoa ja mansikoita. Olen niin iloinen kaikesta kokemastani, olen niin iloinen, että minulla on rakkaita ystäviä, olen niin iloinen, että osaan olla vielä iloinen.

Kesäyö hämärtää, aurinko on näillä leveysasteilla jo laskenut, mutta täydellistä pimeyttä ei ole. On aivan tyyntä. Tässä vierasmajassa valoa antaa vain muutama kynttilätuikku ja tietokoneen näyttö. Nurkassa hurisee pieni jääkaappi, muuten vallitsee täydellinen hiljaisuus. Tätä olen kaivannut. Kerrostalokämpässäni on harvoin hiljaista. Jos ei kuulu talon asukkaiden ääniä, niin vieressä kulkevan valtatien äänet ainakin. Ne eivät taukoa kuin hetkeksi. Mutta täällä on hiljaista ja se on ihanaa.

Ystäväni ovat antaneet mulle paljon tukea ja ovat jaksaneet ymmärtää ja kuunnella milloin minulla on ollut jotain sanottavaa. Eivät tuputa neuvoja, eivätkä arvostele, mutta kuuntelevat suurella sydämmellä.  Kertovat omia kokemuksiaan ja minä omia. Niistä kertomuksista syntyy pikkuhiljaa oma käsitys, lohdutus ja ymmärrys mitä oikeastaan on tapahtunut. Ehkä tästä vielä toivun ja kokoan itseni ehjäksi ja saan elämäni uuteen alkuun.

Hyräilen mielessäni vanhaa J.Karjalaisen laulua sadepisarasta. Pari viimeistä päivää on kyllä koetellut melkosesti. Huoneiston lämpötila tekee tästä  lähinnä huonosti lämmitetyn saunan olosen luukun. Onneks on pieni tuuletin, jolla saa aikaseksi tänne edes  jonkinlaista tuulenvirettä. Nyt taivas vetäytyi vihdoin pilveen ja vois olla toiveita pienestä raikastavasta sadekuurosta, vai meneekö taas ohi ? jää nähtäväksi, mutta kaikki peukut ja varpaat on pystyssä ja toiveet lähetetty säiden herralle, että hohoiiii, täällä kaivataan sadetta!

Kävin eilen kampaajalla leikkauttamassa hiukseni. Sinne meni muutaman päivän ruokarahat, mutta joskus on sentään saatava itselleen jotain pientä ylellisyyttä ja hemmottelua. Vähänhän se oli entisen mittapuun mukaan, mutta näin se elämä opettaa olemaan pienestäkin tyytyväinen. Joskus elin aikaa, kun saatoin käydä kampaajalla 3 viikon välein. Saatoin värjäyttä hiukseni  ja saatoin jopa käydä kosmetologillakin. Mutta se oli silloin se. Nyt jahkailen,  laitanko itselleni raidat ihan ruokakaupan hyllystä ostetulla raita-aineella, vai enkö laita. Olen ihan mahdoton jahkalilemaan asiasta kuin asiasta ja tämä käy välillä omaankin hermoon ihan täpöillä. Olisi mielenkiintoista tietää noin astrologisesti, mikä planetta, vai transiitti saa aikaan tällaisen ristiriidan päässäni. Astrologiasta puheenollen, olen seuraillut TV:stä melko aktiivisesti Astro TV:tä. Olenkin innostunut aiheesta ja ajatellut, että syksyllä voisin aloittaa sen opiskelun.
Ja nyt se sade sitten alkoi, IHANAA ! Taidan lähteä laittamaan niitä raitoja.

Olin ystävättäreni kanssa Vanhan kirjallisuuden päivillä. Ei oltu kumpikaan oltu aiemmin ko. tapahtumassa ja todennäköisesti tämä jäi ekaks ja vikaks kerraksi. En oikeen päässyt jyvälle koko tapahtumasta, odotukseni olivat kai olleet ihan väärät. Odotin löytäväni halpaa kesälukemista, iloista "karnevaali"tunnelmaa tai samthing, jotain....

Koulu, jossa tapahtuma järjestettiin oli tupaten täynnä ja tapahtumassa oli kehuttu käyneen viimekin vuonna jo pitkälle toistakymmentätuhatta kävijää. Ilmanvaihdon puute sisätiloissa aiheutti lähes kooman ja ulkona olevassa teltassakin lämpötila paukkui varmasti + 30 asteen yläpuolella. Kirjoja oli kyllä myytävänä runsaasti niin keräilijöille kuin ei keräilijöille, mutta hintataso oli kyllä mitoitettu yläkanttiin.   Miksi ostaisin dekkarin  jonka saan kirpparilta puolet halvemmalla, ellen sitäkin halvemmalla?  Miksi myyjä viitsii nähdä vaivaa kantamalla läjäpäin kirjoja myyntipöytään ja kantaa ne sitten parin päivän päästä takaisin?  En kyllä nähnyt monellakaan ihmisellä kirjakassia tai edes yhtä kirjaa kädessään. Mikä ihmeen ahneus ihmisiä riivaa?

Vanhana kirjallisuutena pidän kirjaa/kirjoja, jotka ovat jo kertaalleen luettuja. Miksi siis oli pöytiä, joissa tarjolla täysin uusia teoksia? Sama pätee kirpputoreilla. Miksi kirpputoreille tuodaan myyntiin niin usein jotain uusia muovileluja, - keittiövälineitä yms. ???

No niin. Marmatus kiintiö taisi tulla täyteen. Asiaan....

Tommy Tabermanin kuoleman uutisen kuuleminen teki surulliseksi. Ei pitkääkään aikaa sitten katselin hänen uusintahaastatteluaan Maarit Tastulan ohjelmassa. Tommy Taberman puhui ja kertoi siinä tuntojaan kuolemasta. Hänen mielestään jokaisen ihmisen pitäisi yrittää jättää jokin muisto tai siemen itsestään elämään. Hän kyllä jätti ja ison. Hän omasi ison sydämen ja taidon ilmaista sydämensa tunteet. Varmasti hänet tullaan muistamaan vielä useiden sukupolvienkin jälkeen.

Hellettä on piisannut ja se on ihanaa. Nahka on ruskettunut ja kroppa saanut runsain mitoin D-vitamiinia. Olisipa kesä aina.... niin tai edes vähän kauemmin. Hihh.... taas sorrun tähän valittamiseen. Miksen ole vain yksinkertaisesti tyytyväinen että nyt on lämmin?

Tämä lämpö ja valoisuus on ihanaa. Yritän imeä sitä itseeni niin paljon kuin mahdollista. Kuinka kestää taas ensi talven yli ? No, ehkä en vielä mieti sitä. Eihän sitä voi tietää, mitä silloin tapahtuu.

Kävimme tänään äidin kanssa isän haudalla. Äiti itki ja ihmetteli, kuinka tässä näin kävi. "Ei olisi viime Juhannuksena uskonut, että täällä ollaan ensi vuonna.... " Ei niin, vaikka kyllä se odotettavissa jo oli. Isä oli kovin sairas ja minusta kuolema oli hänelle lahja. Ihan tarpeeksi kauan hän mielestäni ehti sairastaa ja kärsiä, mutta äiti on toista mieltä. On eri asia menettää 60 yhteisen vuoden jälkeen elämänkumpani kuin isä.

Minä menetin elämänkumppanini elävältä. Menetin hänet "Kuningas viinalle". Vaikka olen hänet menettänyt, en voi häntä kuitenkaan haudata. Eläviä ei haudata, vaikka muistot kai voi...., vai voiko?

Olen aina pitänyt hautausmaista. Siellä on kaunista ja rauhallista, varsinkin näin kesäisin. Talvella taas pimeinä iltoina, kynttilät luovat toisenlaista rauhaa ja kauneutta. Siellä istuessa ja ajatellessa sitä tajuaa, että kaikki loppuu aikanaan. Loppuu kiire, loppuu se alituinen ajan puute. Mitä jäi jäljelle, muistot ?

Isää muistellessa ensimmäiset muistot olivat ne melko ikävät riidat meidän välillämme. Isä ei juurikaan muiden mielipiteistä piitannut. Isä oli kova ja julmakin, mutta perheestään hän piti huolta niin kauan, kunnes sairaus hänet teki siihen kykenemättömäksi. Sen jälkeen perhe piti huolta hänestä.

Minun elämänkumppanini..... minkä muiston hän jätti? Petoksen, huijauksen, heikkouden,..... Hukkuuko kaikki hyvät muistot näiden viimeisten vuosien alle?, vai  oliko niitä hyviä vuosia lainkaan?

Horoskooppini tälle päivälle kehottaa pitämään minua jalat tukevasti maassa. Hmmmmm..... ei sinänsä ollenkaan huono neuvo. Minulla kun tuppaa ajatus välillä karkaamaan tuonne pilviin pilvilinnoja rakentelemaan . Mutta jos jalat ovat tukevasti maassa, se on kaiketi ihan toivottavaa ja mukavaakin vastapainoa tälle muuten aika-ajoin niin vakavalle pohdiskelevalle minälleni.

Maan pinnalle vetää nyt vaan tämä kelju lonkan jomotus. Se taas johtunee ikääntymisen mukana kaupantekijäisiksi saaduista vaihdevuosiin liittyvistä "ylläreistä". Gynekologille tarttis aika tilata ja se taas kuuluu niihin hommiin, jotka siirtyy ja siirtyy aina tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi. Mikähän siinäkin sitten on..... ?

Puhelin hälyyttää aamulääkkeen, nappaan samalla särkylääkkeenkin. Että tähänkö tässä on tultu? No niin, tämmöistähän tämä.

Muutin muutama kuukausi sitten asumuseroon miehestäni. Homma olisi pitänyt toteuttaa jo vuosia sitten. Mies äityi juomaan suruunsa. Sairastui liiallisten työpaineiden vuoksi masennukseen, sai lääkityksen, mutta päätti itse alkaa tehostamaan lääkitystä vielä viinan voimalla. Eihän siitä hyvä seurannut. Yritin pelastaa kait hänet, mutta ei toista ihmistä voi pelastaa, jos hän ei itse sitä halua. Omat voimani siinä vaan menetin.

Tämä uusi kotini ei oikein tahdo muotoutua mulle kodiksi. En ole tottunut kerrostaloelämään, enkä siihen, etten pääse pihalle nyppimään kukkapenkkejä enkä kasvimaata. On tässä pieni parveke jolle sain muutaman kukkapurkin, tuolia sinne ei sitten mahdukaan.

Huonekalut jätin suurimmaksi osaksi miehelleni. Sain jonkinlaisen korvauksen niistä, joiden turvin voisin hankkia uuden kalustuksen IKEAn hintaluokan rajoissa, mutta ei kiinnosta. Olen aiemmin ollut oikea pesänrakentaja ja tajusin ihan äskettäin, että niitä pesiä olen rakentanut aina muita varten, en itseäni varten. Nyt olisi mahdollisuus rakentaa oma, ihan oma koti ja vain minua varten, mutten osaa. En tahdo enkä osaa löytää sitä punaista lankaa, tai juonta, joka tässä kait pitäisi olla. Minulla on konseptit sekaisin.

... "uuden" elämän opettelu alusta alkaen. Nyt on vaan tunne, että näin alusta en ole vielä aloittanutkaan, paitsi silloin nuorena, kun en vielä mistään mitään tiennyt.

Jo vuosia sitten  tilasin astrologilta horoskoopin ja luonneanalyysin, kun en ymmärtänyt itseäni. Oli tarve hakea selitystä näille voimakkaille tunnekuohuille ja tunteelle, kuin olisin alati ajelemassa Lintsin vuoristorataa; ylämäki, alamäki...... ja kun koitti hetkeksi helpotus, tasanne, suvanto, niin kohta taas jo vietiin.....

Luonneanalyyseissä ja muissakin tulkinnoissa on minulle tolkutettu tolkuttamisesta päästyä: Opettele sanomaan mitä SINÄ haluat ja opettele myös tekemään niin kuin SINÄ haluat.

Vaan mitä minä tein. En suinkaan niin kuin minua kehoitettiin, vaan juuri päinvastoin. Halusin niin kovasti olla mieliksi ja olla niin auttavainen....

No, nyt on kaksi avioliittoa takana ja oma loppuelämä edessä. Oppisinkohan nyt, että oman elämäni eläminen on yksin minun ja vain minun tehtäväni tässä maailmassa. Kun minä voin hyvin, niin kaikki läheisenikin saavat siitä osansa... toivottavasti

Tänään oli myös ensimmäinen kesälomapäiväni. Vuosiin en ole viettänyt palkallista lomaa, vaan kesät ovat viimeisen 10 vuoden aikana menneet työn, tai opiskelun merkeissä ja ikävä kyllä, myös työttömyyden. Kovin varma ei ole tämäkään työpaikka ja siksi pitäisikin tämän loman aikana käydä selvittämään mahdollisuuksista opiskella jälleen kerran uusi ammatti. Tämän vuoden alusta on tullut mahdolliseksi opiskella omaehtoista ammatillista koulutusta koulutustuella.

Monta kysymystä tässä on kyllä vielä selvitettävä, ennenkuin uskallan "antautua" opiskelun tielle, mutta asia kerrallaan.